Ilmiömäistä, Veikkausligasta! Osa 8: Huomasitko kyyneleet helteiden keskellä?
Kuva: Apollo Photo
Tässä juttusarjassa Veikkausliigan kehityspäällikkö Eero Tuominen ei suostu enää vaikenemaan asioista, joista on pakko puhua. Ihan jo pelkästään siksi, että asioiden tekijät ovat sen ansainneet.
Pystyn toteamaan seuraavaa vedoten verrattain lyhyeen aikaani Veikkausliigan palveluksessa kuukausipalkkaa vastaan: Veikkausliiga on kaivannut sisältäpäin pursuavaa dramatiikkaa, tunnemyrskyjä sekä yllätyksellisyyttä. Näitä kolmea voisi nimittää yhteisesti, puheenaiheiksi, joista syntyy keskustelua myös jalkapalloperheen ulkopuolella.
Edellä mainittu kaipaus on saanut tällä kaudella vastakaikua kaikilla mahdollisilla mausteilla. Dramatiikan määreet täyttää mm. Helsingin Jalkapalloklubin urheilupoliittiset toimenpiteet, joiden myötä HJK hallitsi noin viikon verran myös median palstatiloja. Kiistaton puheenaihe siis.
Yllätyksellisyyden osalta esimerkkejä riittää jonoksi asti, mutta ainakin runsaat maalimäärät, sarjataulukon yläpään kutkuttava tasaisuus sekä yleisömäärien railakas kasvu kuuluvat kaikki iloisiin yllätyksiin ja kiistattomiin puheenaiheisiin.
Tunnepuolen menusta löytyy puolestaan niin iloa kuin suruakin. Tällä hetkellä esimerkiksi Tampereen Ilveksestä huokuva vahva yhteisöllisyys, FC Hakan päävalmentajan Andy Smithin absoluuttisesti mitään anteeksipyytämätön johtajuus sekä AC Oulun päävalmentaja Rauno Ojasen rujon rehelliset ulostulot vaikean tilanteen edessä ovat sitä kuuluisaa elämänmakuisuutta, johon samaistuminen vaatii vain katsomisen.
Omat sekuntinsa emotionaalisesta latauksesta löi pöytään puolestaan FC Interin kapteeni Juuso Hämäläinen maanantai-iltana viidennen peräkkäisen tappion jälkeen.
Joku olisi voinut Ruudun haastattelupyynnöstä kiemurrella tekosyyllä pukukoppiin piiloon, mutta Hämäläinen löi itsensä likoon koko kansan edessä.
Hikisille kasvoille kiivenneet, maitohapon ja pettymyksen sekaiset kyynelet kimalsivat Hämäläisen kasvoilla Hietalahden armottomaksi osoittautuneessa ilta-auringon paineessa ja porautuivat kotisohvillekin vastaansanomattomalla tunnelatauksella.
Paine purkautui myös inhimillisellä tavalla suusanallisen ottelun läpikäynnin osoittautuessa mahdottomaksi tehtäväksi.
"Emmä pysty tähän enään", jäi Hämäläisen viimeiseksi lauseeksi Ruudun haastatteluyrityksessä. Puheenaihe? Mitä suuremmissa määrin.
Aika, jolloin Veikkausliigasta käytävän keskustelun retoriikka keskittyi ensisijaisesti milloin minkäkin puutteen voivottelemisella, on kiistatta ohi.
Tässä hetkessä ja ajassa katseet ovat kääntyneetkin siihen, mitä kaikkea Veikkausliiga pitääkään sisällään, jos urheiluviihteen ystävä uskaltaa heittäytyä Selectin pallon ja tarinoiden vietäväksi – täydellä sydämellä.
Ja tämäkin vielä!
Mietin viikonloppuna Veikkausliigan arvokkaimman pelaajan henkilöllisyyttä. Siis sitä pelaajaa, jonka poissaoloa oma joukkue ei yksinkertaisesti kestäisi.
Liian pitkään ei tarvinnut miettiä, sillä ei kai tähän ole muuta vaihtoehtoa kuin AC Oulun maalikahvien keittäjä Ashley Coffey. Eihän?
