Ilmiömäistä, Veikkausliigasta! Osa 18: Onnenkyyneleet iltavaloissa
Kuva: Juha Tamminen
Tässä juttusarjassa Veikkausliigan kehityspäällikkö Eero Tuominen sanoittaa näkemäänsä, kuulemaansa sekä jatkossa myös tuntemaansa. Sillä tästä ovat Veikkausliigan ilmiöt tehty. Seuraava teksti edustaa vain Tuomisen omia mielipiteitä ilman maksettua mainontaa.
Edellisestä kotivoitosta oli jo aikaa. Taisi olla joskus toukokuun puolivälissä.
Epätoivo ja epäusko olivat leijailleet perinteisen jalkapallokaupungin ylle. Näinkö tässä taas käy? Miten pelastetaan se mitä pelastettavissa on? Panoksena jalkapallon tulevaisuus kaupungissa, jossa pyöreä peliväline toimii koko seutukunnan ylivoimaisesti suurimpana lasten sekä nuorten liikuttajana.
FC Lahti tarvitsi lauantain kotiottelustaan Helsingin Jalkapalloklubia vastaan voiton. Paitsi sarjataulukon, mutta myös yhteisöllisyyden ja uskottavuuden nimissä. Lahtelaiset halusivat nähdä sen taistelevan edustusjoukkueen, jollaiseksi seuraidentiteetti on sen vuosien aikana muokannut. Periksi ei voi antaa.
Tunnelma lauantain iltavaloissa oli sähköisen odottava. Sateen kastelemalta luonnonnurmelta katsomoon leijaili niitä tuoksuja, joita urheilun ja jalkapallon ystävä rakastaa. Lahtelaisyleisö mylvi ja söi kynsiään vuorotahtiin. Paikallaan ei pysynyt yksikään.
Ja sen ymmärsi.
Massiivisen taistelun jälkeen FC Lahti raapi, repi ja riisti itselleen elintärkeät kolme pistettä. Stadionin pääkatsomo kiehui yhteisen saavutuksen jaetussa euforian tunteessa.
Älkää kukaan koskaan sanoko, etteivät lahtelaiset välitä. Tai ettei lahtelaisia oman kaupungin joukkue, FC Lahti, kiinnosta. Kyllä kiinnostaa, mutta vastavuoroisesti joukkueen ja seuran täytyy olla kaiken sen tuen arvoinen, jota vajaat 4000 silmäparia omilleen lauantai-illan pimetessä tarjosivat. Tätä sanotaan yhteiseksi ja jaetuksi merkityksellisyydeksi.
Viimeinen henkilö, joka stadion katsomosta lauantaina poistui, oli lahtelaisten toimitusjohtaja Juho-Matti Heikari. Heikari istui loppuvihellyksen jälkeen paikallaan yksin. Eikä siinä hetkessä tuskin seuraa olisi kaivannutkaan. Antoivat miehen nauttia. Arvelisin, että vapautunein ja onnellisin ajatuksin. Kehonkielestä näki, että helpotti.
Tunteisiin se voitto meni myös FC Lahden pukukopin puolella. Luotettavan lähteen mukaan päävalmentaja Ricardo Duarten silmissä kiilsivät kyyneleet betonisen pukukoppikäytävän suojissa. Onnenkyyneleet. Tämä lienee vastaansanomattomin argumentti sarjapisteiden merkityksestä Duartelle, jonka työsopimuksen ainoa tehtävä on pitää FC Lahti Veikkausliigassa.
Siihen velvoitteeseen liittyen ensi perjantaina Lahdessa pelataan kauden toistaiseksi tärkein ottelu lahtelaisnäkökulmasta. FC Lahti kohtaa Ekenäs IF:n. Jälleen kerran iltavaloissa. Jälleen kerran massiivisten panosten paineessa. Ja toivon sydämeni pohjasta, että jälleen kerran myös kotiyleisönsä tukemana.
Ja tämäkin vielä!
Ylivoimainen mestarisuosikki Kuopion Palloseura johtaa sarjaa kolmen pisteen erolla seuraavaan, Helsingin Jalkapalloklubiin. Ja kaiken lisäksi kuopiolaisilla on yksi peli vähemmän pelattuna kuin Klubilla. Mestaruus on kirjaimellisesti kuopiolaisten omissa käsissä. Vai vieläköhän "Euro-Ilves" nousisi mestaruuteen asti? Milloin FC Haka on muuten viimeksi ollut mitaleilla? Paljon kysymyksiä ja vielä enemmän pelattavaa seuraavien kuukausien, eli kauden huipennuksen aikana.
