Ilmiömäistä, Veikkausliigasta! Osa 17: Loppuvihellyksen jälkeen nämä ihmiset ratkaisevat
Tässä juttusarjassa Veikkausliigan kehityspäällikkö Eero Tuominen tarttuu kaksin käsin kirjallisesti kiinni ihmisiin ja tekoihin, jotka myös ilmiöinä tunnetaan. Ja sen jälkeen näistä ilmiömäisistä tekijöistä tietävät kaikki.
Saman aikaan, kun lähes koko mediamaailman huomio on kiinnittynyt siihen minkä väristä vettä Pariisissa sataa tai onko kahvi yhtä mustaa Seinen varren kahvilassa kuin härmässä – Veikkausliiga etenee kohti vääjäämätöntä.
Tällä tarkoitan luonnollisesti 22 ottelun runkosarjan päätöstä ja sen jälkeen edessä aukeavaa syksyistä kauden huipennusta, jossa aito urheilu iloineen ja suruineen lopulta voittaa.
Kuten nähtyä, sarjataulukko on elänyt läpi kesän, mutta kuitenkin tasaisena säilyen. Mestaria on mahdotonta ennustaa, kuten suoraa putoajaakin. Varmuutta ei ole myöskään siitä kuusikosta, joka jatkaa pelejään mestaruusjahtiin Mestaruussarjassa.
Samaan aikaan, kun pelaajat ratkovat otteluita valmennusten johdolla, pelataan myös toimistojen puolella "peliä", jossa lisäaikaa ei katsota digitaalisesta taulusta, vaan auringon asennosta.
Usein aurinkoa ei enää näy, kun seurojen viestintä- ja markkinointiväki sanoittaa ottelun loppunumeroiden merkitystä omalle seurayhteisölle, suunnitellen jo valmiiksi seuraavia ulostuloja.
Peli on peliä ja se ratkaisee kilpaurheilussa kaiken. Heti sen jälkeen tulevat kuitenkin ihmiset, jotka tässä mielikuvabisneksessä pystyvät tavoittamaan, koskettamaan sekä lopulta sitouttamaan ihmisiä oman seurayhteisönsä taakse. Tämä vaatii luovuutta, tehokkuutta, äärimmäistä oivalluskykyä, urheilullisten suhdanteiden ymmärrystä sekä kykyä kirjoittaa tarinaa.
Loppuvihellyksen jälkeen nämä kyseiset tekijät ratkaisevat kaiken. Aivan kaiken.
Ja silloin auringon viimeisten säteiden valaistessa ollaan muun muassa näiden seuraavien kysymysten äärellä.
Millä luoda viestinnällisesti uskoa yhteisöön, kun pisteitä ei tule?
Millä sanoituksilla iskeä lisää tulta ulostuloihin, jotta koko kaupunki tajuaisi meidän seuramme pelaavan oikeasti mestaruudesta? Tai europaikasta?
Millaisilla valinnoilla tuomme oman joukkueemme "kuumimmat" pelaajat esiin markkinointia hyödyntämään?
Millaisilla visuaalisilla valinnoilla herätämme muidenkin kuin kausikorttilaisten mielenkiinnon sosiaalisessa mediassa?
Miten tarinoitamme seura-arkea siten, että se kasvattaa paikallista yhteenkuuluvuuttamme ja johtaa edelleen päätökseen tulla seuraavaan kotiotteluumme?
Miten olemme kiinnostavasti ja houkuttelevasti olemassa nyt, kun sitä meiltä nyt eniten odotetaan?
Olen varma, että seurojen kanssa tehty kehitystyö kantaa tänä syksynä tavalla, josta seurat ja koko Veikkausliigayhteisö voivat olla ylpeitä. On aika näyttää tarinoiden ehtymätön voima.
Ja tämäkin vielä!
Ilveksen Santeri Haarala saattaa olla Veikkausliigan kokonaisvaltaisin hyökkääjä. Kiinnittäkääpä huomiota työmäärään, tilan tekemiseen, syöttöihin, prässipelaamiseen, luonteeseen sekä maalintekoon. Niitä maaleja on kasassa muuten jo yhdeksän. Väitän, että mikäli Haarala iskee Ilveksen jatkoon Wienin keskiviikkoillassa, niin paluulennolla Tampereelle on yksi paikka koneessa tyhjänä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
