​VPS:n voittoputki – ihme vai palkinto tehdystä työstä?

Ja syystäkin.

VPS liitää Veikkausliigassa seitsemän ottelun voittoputkessa eikä putken päätä ole näkyvissä.

Sinänsä palloilulajien voittoputkissa ole mitään ihmeellistä. Ainahan niitä pelejä joku voittaa ja parhaassa tapauksessa vielä monta ottelua peräkkäin. Sen sijaan tarina ja matka VPS:n voittoputken taustalla on ainutlaatuinen.

– Kyllä sen voi rehellisesti sanoa, etten olisi uskonut tällaiseen putkeen niillä hetkillä, jolloin oli vaikeampaa. Silloin jahtasimme ylipäätään pelkkää voittamista, mutta nyt asetelma on muuttunut, pohtii vaasalaisten takalinjojen ylivääpeli, puolustaja Jesper Engström.

Kerrataanpa hieman aikaisemmin mainittua "Vepsun" tarinaa ja matkaa nykyhetkeen.

Mustavalkoraitaiset aloittivat kauden heikosti. Ensimmäiset kuusi ottelua tuotti vain yhden voiton. Juhannuksen viettoon joukkue häipyi puolestaan neljän ottelun tappioputkessa, joka jatkui edelleen kokon sammutuksen jälkeen vierastappiolla FC Honkaa vastaan.

Keskikesän sarjataulukko ennusti Vaasan päälle synkkää ja sateista syksyä, jossa jo pelkästä voittoputkesta puhuminenkin oli yhtä realistista kuin Vaasan torilta laukaistava miehitetty avaruuslento.

Sitten jokin muuttui. Vai muuttuiko sittenkään?

– Näen, että uskomme omaan pelisuunnitelmaamme tai ylipäätään pelaamiseen ei horjunut edes vaikeimpien aikojen keskellä. Pelasimme mielestäni hyvin, mutta maalinteko tuotti tuskaa. Myöskään tuuri yksittäisissä tilanteissa ei kääntynyt meidän puoleemme, pohtii 31-vuotias Engström rauhallisen analyyttisena.

– Kun onnistuminen vihdoin koitti, seurasi siitä puolestaan lisää hyviä peliesityksiä. Palaan siihen uskoon, joka meillä on joukkueen kanssa ollut. Tiesimme, että tapamme pelata riittää hyviin tuloksiin.

Pelitavasta ja myös elintärkeästä maalintekovoimasta kaiken olennaisen kertoo Veikkausliigan heinäkuun joukkueen kokoonpano. VPS:n nipusta kyseiseen joukkueeseen liimattiin peräti kuusi pelaajaa. Maaliskuussa maaleja tekemään hankittu Peter Michael niputti heinäkuussa neljä maalia ja sai rinnalleen myös tärkeää taustatukea. Itseoikeutetusti kuukauden valmentajan diplomin seinälleen sai vaasalaisten päävalmentaja Jussi Nuorela.

Heinäkuun vaihtuessa elokuulle, oli edessä Pohjanmaan derby Vaasan Lemonsoft Stadionilla. Vastassa SJK ja kahvipöytäkeskusteluissa käynnissä spekuloinnit vaasalaisten todellisesta iskukyvystä mestarisuosikkia vastaan.

Vaasan veri ei edelleenkään kuitenkaan vapissut. Joukkue nousi kauniiseen 3–2-kotivoittoon loppuunmyydyn kotiyleisön edessä. Ottelun aikana ja sen jälkeen oli helppo aistia sen yhteisen tarinan ja yhteisöllisyyden voima, jonka VPS:n seurayhteisö on tällä kaudella rakentanut.

Pohjanmaan derbyn loppuvihellyksen jälkeen kenelläkään VPS:n ystävällä ei ollut kiire kotiin. Kaikki halusivat aistia ja nauttia kaiken mahdollisen omasta joukkueestaan. Kuulua johonkin. Olla osa voittoputkea.

– En voi muuta kuin kiittää vaasalaisia ja koko meidän yhteisöämme. Derbyn jälkeinen fiilis oli jotain täysin poikkeuksellista, Engström huokaa.

Milloin viimeksi olet nauttinut jalkapallon pelaamisesta yhtä paljon kuin nyt, Jesper Engström?

– Hyvä kysymys. Tätä täytyy miettiä. Pitää mennä ajassa taaksepäin vuoteen 2017, kun pelasimme europelejä. Sitä ennen kauden 2013 pronssimitali toi mieleen vastaavia tuntemuksia kuin tämä hetki.

Engströmin vastaus paljastaa, etteivät nyt mielessä energiaa antavat tunnetilat ole aivan jokapäiväistä herkkua. Juuri siksi näistä hetkistä täytyy osata nauttia, mutta kuitenkin kohtuudella.

– Emme ole saavuttaneet vielä mitään. Se on ihan hyvä pitää mielessä. Ero alkukauteen on henkisellä puolella todella iso. Siinä missä tappioiden jälkeen tuloksen murehtiminen pysyy mielessä pitkään, antavat voitot vastaavasti energiaa ladattavaksi jo seuraavaan otteluun.

– Henkilökohtaisella tasolla paikka ensi kauden eurokentille olisi hieno saavutus, mutta sen enempää sitäkään on turha miettiä. Me jatkamme tällä tiellä yhdessä töitä tehden ja aina yksi ottelu kerrallaan.

Uskoa unohtamatta.