Aatu ja ison torjunnan anatomia

Viime perjantai-iltana Tampereen Ratinassa pelattiin isoista asioista. Ja vielä sitäkin enemmän isoista pisteistä. Vastakkain viime ajat alamäkeä lasketelleet Tampereen Ilves ja Valkeakosken Haka.

Pirkanmaan derbyn panokset olivat sarjataulukon asetelmien mukaisesti massiiviset.

Ratinan iltavaloissa esiin nousi FC Hakan maalivahti Aatu Hakala. Hakala esiintyi 90 minuutin aikana vahvalla preesensillä vieraiden maalilla, mutta se tärkein työtehtävä osui lisäajalle. Juuri silloin, kun Haka oli sen tilanteen edessä, että torjuuko maalivahti omilleen voiton vai ei.

Sellaisissa tilanteissa maalivahti yleensä punnitaan ja mitataan. Että pystyykö vai ei.

Hakala pystyi.

Ison torjunnan anatomia perustui silminnäkijähavaintojen perusteella nopeaan reagointiin, hyvään kehonhallintaan, räjähtävään liikkeeseen ja loppu viimein rohkeuteen. Näiden fyysisten ja henkisten ominaisuuksien ohjaamana 23-vuotias maalivahti venytti ja syöksyi Ilveksen Santeri Haaralan puskuun – ja Valkeakosken ylpeyden massiivisen tärkeä vierasvoitto sai sinettinsä.

Jää nähtäväksi, mutta joku voisi väittää Hakalan pelastaneen tilanteessa enemmänkin kuin yksittäiset sarjapisteet. Sarjataulukon perusteella kerrannaisvaikutukset voivat kumuloitua aina syksyn pimeyden keskelle. Niihin hetkiin, joissa jonkun joukkueen kohtaloksi tulee hiljentyä ja jossitella: "Jos olisimme sen pelin voittaneet, niin…"

Kun tässä on pitkin kesää kirjoiteltu, että sarjataulukon molemmissa päissä sattuu ja tapahtuu, niin on ilo todeta, ettei asetelmien mielenkiinnon arvo ole laskenut Suomen koleassa kesäsäässä tipan vertaa.

Itse asiassa täysin päinvastoin. Hitaasti, mutta varmasti piikkipaikalle kiivennyt Helsingin Jalkapalloklubi saa niskaan hengitystä Kuopion Palloseuralta, Seinäjoen Jalkapallokerholta sekä myös AC Oululta. Tässä voi käydä miten tahansa.

Sama tilanne on sarjataulukon toisessa päässä. Viimeiset viisi joukkuetta mahtuvat nimittäin kolmen pisteen sisään. Nämä numeraaliset faktat takaavat jo tässä vaiheessa sen, että otteluiden merkitykset vain kasvavat syksyn edetessä.

Ja sitähän tässä on odotettu ja toivottu. Että panosta olisi tarjolla stadioneilla ja Ruudun tuotantojen äärellä juuri silloin, kun Veikkausliigan ystävä sitä eniten kaipaa – eli kauden lopussa.

Sellaiset aidon urheilun tarjoamien tunne-elämysten voimat kantavat niihin hetkiin, kun kausi päättyy ja jäljelle jää kaipuu jännityksestä, jonka lopulta uuden kauden odotus peittää alleen.

Ja tämäkin vielä!

Huhut Vaasasta rummuttavat nyt jokaisesta ilmansuunnasta samaa viestiä: Tulevan keskiviikon Pohjanmaan derby myydään loppuun niin, että hujahtaa. Tällainen se on kaikkien aikojen Veikkausliigakausi!