Ilmiömäistä, Veikkausliigasta! osa, 5: Kevään seuratuin kukka puhkesi vihdoin kaivattuun loistoonsa
AC Oulun faneja Tammelan Stadionlla lauantaina, (Kuva: Jimi Soinila)
Tässä juttusarjassa Veikkausliigan kehityspäällikkö Eero Tuominen kertoo näkemästään, kuulemastaan ja havainnoimastaan ilman minkäänlaista sensuuria – sekä totuudesta tinkimättä.
Veikkausliigakauden ympärillä kuohuu, kuplii ja kuhisee tällä hetkellä mukavasti useilla eri sektoreilla. Toukokuinen lauantai-iltapäivä sai aikaan kuitenkin kevään odotetuimman kukan puhkeamisen upeaan väriloistoonsa.
Paljonhan siitä on puhuttu. Periaatteessa puheenaiheita on noin 46 miljoonaa kappaletta. Suurin piirtein saman verran meni euroja Tammelan uuden jalkapallostadionin rakentamiseen.
Ulkomuoto hivelee kriittisintäkin silmää, mutta käyttäjäkokemuksen todellista nautintoa saatiin odotella Ilveksen kauden kolmanteen kotiotteluun, jossa se isännöi menneenä lauantaina AC Oulua.
Lauantainen Ilveksen rakentama urheiluviihteellinen tapahtuma oli jotain sellaista, jota on ollut iso ikävä. Kentällä nähdyt viisi maalia olivat vain kuorrute kokonaisvaltaisen tapahtuman tarjontaan, jossa kohtasivat kansainvälisellä tasolla ääni, visuaalisuus, yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys sekä laadusta tinkimätön asiakaskokemuksen rakentaminen sellaiseksi, että Tammelaan tullaan myös uudelleen.
Reilut 4300 katsojaa saivat varmasti mitä halusivat. Joku irtioton arjesta, toinen leppoisan illan kaveriporukassa, useat perheen kesken ja olipa totta kai heitäkin, jotka tulivat lehtereille todistamaan jalkapallon ehtymätöntä ilosanomaa.
Oli nautinnollista aistia Tammelan tunnelmaa. Tätä on suomalaiseen urheiluviihdetarjontaan ja tietenkin myös Veikkausliigaan odotettu. Samalla rimaa on nyt nostettu niille lukemille, jossa kehitystä tehdään. Kuten Ilveksen kahden viikon viilaus ottelutapahtuman ympärillä todisti, kehitys tapahtuu vain oppimalla ja tekemällä.
Suosittelen täten omalla nimelläni viimeistään nyt Tammelaan rantautumista. Ihan kuin sinulle vaan parhaiten sopii.
Tammelasta tunnelmointi venytti ihan ansaitusti tämän tekstin mittaa, mutta lopettaakaan ei voi ennen kuin hehkutetaan Seinäjoen lauantai-illan yleisömäärää SJK-KuPS-ottelussa. Se oli nimittäin 4136. Kelpo todiste monestakin asiasta, mutta erityisesti lähestymiskulma, jossa pelkkä peli itsessään ei riitä, oli SJK:n organisaatiolta komeaa katseltavaa.
Komealta näyttää myös Vaasassa. Media kirjoittaa jo, että häviääkö VPS enää koskaan? Minä kysyn, että muistatko, kuka oli Suomen presidenttinä silloin, kun vaasalaiset hävisivät edellisen kerran?
Tammisaaressa ei puolestaan unohdeta koskaan EIF:n raivokasta tasapeliä Helsingin Jalkapalloklubin vieraana. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, maaliodottamia ja Tarot-korttien ennustuksia sarjanousija nollasi hallitsevan mestarin koko Suomen edessä. Se oli ilmiömäistä!
Ja tämäkin vielä!
AC Oulu elää sarjataulukossa vielä takatalven puristuksessa, mutta tunnetusti valveutuneet oululaisseuran kannattajat tekivät näyttävän invaasion lauantaina Tammelaan. Ennen ottelua AC Oulun joukkue huomioi erittäin tyylikkäästi 200-päisen faniryhmän karjumalla aloituspotkua edeltävän yhteishuutonsa aivan faniensa nenän alla. Kaunista ja yhteisöllistä!
Eikä tästäkään voi vaieta!
Ruudun lähetyksiin toivottiin ennen tätä kautta lisää tunnetta, vastakkainasettelua, suoraa puheita ja jopa raakoja mielipiteitä. Avauskierrosten perusteella selostajakatras on jo uuden ja toivotun aikakauden vauhdissa sekä äänenpaineissa, mutta Mika Hilander näyttää suuntaa puolestaan studion kuumissa valoissa. Hilanderin puheenvuoroissa on pitoa kuin ex-maalivahdin hanskoissa takavuosien keskityspalloja noukkiessa. "Hila" ei pelkää myöskään haastaa muita asiaintuntijoita, kuten Marko Rajamäki sai lauantai-illan hämyssä huomata. Olette loistava, herra Hilander!
