Puolustaja kertasi alkuvuoden painajaistaan: "Tuli aika monet itkut itkettyä"
Jonas Levänen joutui tammikuussa jäämään loukkaantumisen vuoksi sivuun uransa ensimmäiseltä A-maajoukkuekomennukselta.
Elettiin kuluvan vuoden tammikuuta. Suomen jalkapallomaajoukkueen harjoitukset olivat käynnissä Töölön Pallokentän kuplahallissa, ja matka kohti Qatarin otteluleiriä oli pian alkamassa. Lentoon oli aikaa vain muutama tunti.
Harjoitusten loppupuolella peliosio keskeytyi, kun yksi pelaajista jäi tuskaisena maahan makaamaan. Paikalle säntäsi fysioterapeutti, ja samalla harjoitus päättyi.
Muut pelaajat aloittivat tämän jälkeen loppuverryttelyt, mutta yksi jätti hallin jo aiemmin. Loukkaantunut FC Hongan Jonas Levänen suuntasi suoraan sairaalaan.
Leväsen matka lääkärin luokse sujui omin jaloin, mikä antoi sauman siihen, ettei vamman vakavuus ole pahimmasta päästä. Hän elätteli toiveita siitä, että pääsisi lähtemään edes muuta joukkuetta myöhemmin uransa ensimmäiselle A-maajoukkueleirille.
- Toivoin, ettei olisi mennyt mitään pahemmin, mutta lekuri sanoi aika nopeasti, että vaikuttaa siltä, että eturistiside on mennyt, Levänen muisteli ikävää tilannetta.
Myöhemmin magneettikuvan selostustilaisuudessa selvisi, että Leväsen polven eturistiside on mennyt poikki. Se tiesi sitä, että matka A-maajoukkueen kanssa vesittyi. Muu joukkue oli matkustanut jo saman päivän aikana Qatariin, ja Levänen olisi lentänyt paikan päälle perässä, jos olisi ollut pelikunnossa.
Tilanne iski espoolaispakkia suoraan päin näköä. Hän oli saanut ensimmäisen Huuhkajakutsunsa vain muutama päivä aiemmin hiukan tuurillakin, sillä pääsi mukaan varasijalta, kun HJK:n Henri Toivomäki jäi sivuun. Qatarissa hän olisi hyvinkin saattanut debytoida A-maajoukkueessa.
Alakuloinen tarina oli kuin suoraan painajaisesta. Levänen ei olisi voinut sillä hetkellä kuvitella mitään pahempaa.
- Siinä tuli aika monet itkut kyllä itkettyä. Käytiin aika syvällä siinä vaiheessa. En oikein tiennyt mitä ajatella. Se tuntui jotenkin niin absurdilta, miten näin voi edes käydä. Juuri pari tuntia ennen kun ollaan lähdössä, niin sitten käy tuollainen juttu. En rehellisesti sanottuna tiennyt mitä ajatella, koska se tuntui siis ihan älyttömän pahalta.
- Niin kuin olen jo sanonut, tuo oli unelma pikkupojasta saakka, että joskus pääsisi pelaamaan (A-maajoukkueessa), eikä sitä oikeasti pystynyt edes ajattelemaan, että joskus pääsisi pelaamaan. Se oli niin lähellä ja sitten tuo tapahtui. Vieläkin tulee vähän kylmiä väreitä ja meinaa tippa tulla vähän linssiin.
Polvivamma, jota Levänen yhä kuntouttaa ahkerasti ja saattaa palata pelikentille syksyllä, on hänen uransa vakavin. Nuorempana hän kärsi selän rasitusvammoista, mutta muuten hän on pysynyt hyvin kunnossa.
Polvi vaati leikkaushoitoa, vaikka kuntoutusmahdollisuutta väläyteltiin aluksi. Polvi operoitiin helmikuussa.
Epätoivo saattoi vallita alussa, mutta ei enää. Levänen tekee nyt valtavasti hommia pelikuntonsa eteen ja toivoo saavansa vielä uuden sauman pelata A-maajoukkueessa.
- Se olisi ollut hieno juttu, mutta toivon, että vielä jossain vaiheessa tulee uusi mahdollisuus.
