Neljä vuotta ulkomailla, nyt ensimmäiset miesten pelit edessä Suomessa - "Oli vaikea sanoa ei"

Juhani Pikkarainen oli vasta 16-vuotias, kun tie Itävallan suurseuraan Red Bull Salzburgiin aukesi yllättäen keväällä 2015.

Itävaltalaisseuran kykyjenetsijä oli tarkkaillut TPS:n B-juniorien topparia Suomen U17-maajoukkueen Unkaria vastaan pelatun tuplamaaottelun avausosassa. Tarkkailija soitti tiettävästi jo ensimmäisen puoliajan jälkeen TPS:aan ja tiedusteli Pikkaraisen tilannetta.

Pikkarainen kuuli asiasta isänsä Tommi Pikkaraisen kautta. Tieto oli kulkenut isälle nopeasti, sillä vielä tuolloin hän toimi TPS:n valmennuspäällikkönä. Nykyään Tommi Pikkarainen toimii TPS:n edustusjoukkueen päävalmentajana.

Viikon pituinen tutustumisleiri poiki Juhanille 3+2-vuotisen sopimuksen Red Bull Salzburgin akatemiaan. Se oli lottovoitto siihen nähden, että Pikkarainen valittiin Kimmo Lipposen valmentamaan maajoukkueryhmään vasta varasijalta. Pikkarainen muutti uuteen maahan ja seuran akatemiakeskukseen saman vuoden heinäkuussa.

Miten Itävallan-reissu sitten sujui? Palataan siihen pian. Vajaat neljä vuotta myöhemmin Pikkarainen on kuitenkin jälleen Suomessa. Alkavalla kaudella hän pelaa Veikkausliigan sarjanousijan KPV:n riveissä.

Viime vuonna Suomen U21-maajoukkueessa debytoineen Pikkaraisen tie ei kulkenut Kokkolaan aivan sattumalta. Hänen valmentaja-isänsä pelasi Pallo-Veikoissa joukkueen edellisellä liigakaudella 1990. Sen lisäksi Juhanilla oli alla muutamia junioripelejä seurassa ennen siirtoa TPS:n junioreihin.

- Se oli aika iso päätös. Minulla on sukua täältä, Kokkola on tosi tuttu kaupunki ja vähän tuntee ympyröitä täältä päin. Uusi joukkue liigassa, joka vaikutti hyvältä vaihtoehdolta kaikin puolin. Seura viestitti minulle sen tunteen, että haluavat minut tänne ja täällä on mahdollista ottaa roolia ja päästä pelaamaan Veikkausliigaa. Oli vaikea sanoa ei, Pikkarainen taustoittaa siirtoaan.

Muutamasta muustakin seurasta oli kiinnostusta Pikkaraista kohtaan, myös Suomen sisältä ja Itävallasta.

- Tämä vaikutti parhaalta vaihdoehdolta kaikin puolin. Ei siinä hirveästi tarvinnut ruveta miettimään mitään muuta.

- Tuntui siltä, että oli aika tulla Suomeen ihan muunkin elämän kannalta, koulut sun muut. Itävallassa oli hyvät vajaat neljä vuotta ja nyt oli sellainen olo, että haluan takaisin Suomeen.

Nuorukainen myöntää pohtineensa ajatuksen tasolla viime vuoden lopulla, siirtyisikö isänsä valmentamaan, Ykkösessä ensi kaudella pelaavaan TPS:aan. Hän kuitenkin halusi mitata osaamistaan Veikkausliigassa ja korkata sen kautta tililleen ensimmäiset pelinsä aikuisten sarjoissa Suomessa.

Muutto 16-vuotiaana Salzburgiin oli hänelle iso askel kohti ammattilaisuutta. Samalla opiskelut jäivät kesken, ellei saksan kielen yksityisopintoja siirron alkuvaiheessa lasketa.

Pikkarainen aikoo suorittaa lukion loppuun mahdollisimman pian. Tavoitteena on aloittaa opiskelu aikuislukiossa lähiviikkoina ja suorittaa ylioppilastutkinto 1-1,5 vuodessa.

Suomalaispelaajan urakka Itävallassa alkoi Red Bull Salzburgin U18-akatemiassa. Jonkin ajan kuluttua akatemiapelit vaihtuivat maan kolmanneksi korkeimman sarjatason Regional-liigan otteluihin yhteistyöseura USK Anifissa.

Pikkarainen harjoitteli toisella sarjaportaalla pelaavan FC Lieferingin eli Salzburgin reservijoukkueen kanssa jo vuonna 2017, mutta peliaika reserveissä jäi vähiin. Vastuuta tuli yhteensä vain 44 minuutin ajan yhdessä ottelussa.

Samalla kaudella 2017-18 hänet lainattiin saman sarjatason Blau-Weiß Linziin, jossa suomalainen sai pelata enemmän - 11 ottelussa, joissa kaikissa avauskokoonpanossa.

Linzin edustamisen jälkeen Red Bull Salzburgissa oli aika tehdä päätöksiä, kun Pikkaraisen 3+2-vuotisen sopimuksen kolme ensimmäistä vuotta olivat täynnä. Seura ei käyttänyt kahden vuoden optiota.

Jälkeenpäin Pikkarainen myöntää, ettei optiovuosien lunastaminen ollut kovin odotettavissa. Jotta pahvi olisi pidentynyt, hänen olisi täytynyt olla huomattavasti lähempänä paikkaa Itävallan Bundesliigassa pelaavassa edustusjoukkueessa.

- Optio käytetään käytännössä silloin, jos murtautuu edustusjoukkueeseen. Reservijoukkueessa ei montaa 20-vuotiasta pelaajaa enää katsella. Jos ei ole jo siinä vaiheessa murtautunut edustukseen tai ei nähdä, että sinne olisi realistia mahdollisuuksia, sellaista ei katsella isellä, Pikkarainen kertoo ja jatkaa:

- Ihan rehellinen pitää olla, että siitä oltiin aika kaukana.

Isoin pettymys hänelle oli se, ettei vastuuta tullut reservijoukkue Lieferingissä. Itävallan toinen sarjaporras tuntui kelpo sarjatasolta uran kannalta.

- Tuntui, että siellä olisi voinut pärjätä ja saada paljon vastuuta. Siellä olisi voinut näyttää. Mutta jos ei vedä edes reserveissä täysiä minuutteja, ei edustukseenkaan ole hirveästi asiaa, Pikkarainen sanoo.

Kesällä 2018 hän siirtyi toisen sarjatason Wacker Innsbruckin riveihin pysyvällä siirrolla. Uudessa seurassa pelaamattomuus kuitenkin jatkui, eikä minuutteja tullut kuin yhden täyden ysikymppisen verran.

Erityisen harmillista 195-senttisen keskuspuolustajan kannalta oli, ettei Wackerilla ollut tarjota minuutteja missään muualla, esimerkiksi akatemia -tai reservijoukkueessa.

- Jos et päässyt pelaamaan, niin et pelannut ollenkaan, Pikkarainen selittää.

Jo varhaisessa vaiheessa näytti siltä, ettei Pikkaraisen asema parane loppukaudellakaan. Näin ollen ajatus lähdöstä ja paluusta Suomeen konkretisoitui.

Asiat eivät menneet Itävallassa täysin suunnitelmien mukaan, mutta Suomeen Pikkarainen palasi monta kokemusta rikkaampana ja ennen kaikkea parempana pelaajana.

- Olihan se aika elämää mullistavaa kokemus. Ei voi sanoa, että jäisi jälkeenpäin kaduttamaan lähtö 16-vuotiaana. Se oli sellainen kokemus, mitä hirveän moni ei varmasti tule saamaan, pääsy Euroopan huippuakatemiaan noin nuorena. Siellä kuitenkin eläminen futismaassa, uuteen ympäristöön sopeutuminen ja kaikki muu tämmöinen oli kaikin puolin - paitsi ehkä kouluni kannalta - mahtava kokemus, Pikkarainen hymähtää.

Hyvin opittua saksan kieltä hän voi hyödyntää KPV:ssakin. Saksalais-brasilialainen keskikenttämies Hendrik Helmke pitää huolen siitä, ettei Pikkaraisen kielitaito pääse ruostumaan Suomessakaan.

Entä mitä nuori toppari kokee tuovansa liiganousijan riveihin? Menee hetki, kun Pikkarainen joutuu kehumaan itseään pakon edessä.

- Ainakin pituutta ja pääpelivoimaa erikoistilanteisiin molemmin puolin päätyjä. Emme ole enää kovin iso joukkue. Meillä on molempijalkaiset topparit ja pystymme lähtemään avaamaan peliä molemmilta puolilta. Toivon tuovani myös tietynlaista energiaa ohjaamalla ja johtamalla kentällä. Toivottavasti olen myös tarpeeksi hyvä pelaaja. Se jää vielä nähtäväksi.

Käytännössä KPV:lla on Pikkaraisen lisäksi vain yksi varsinainen toppari, kokenut Ville Koskimaa. Nähtäväksi jää, hankkiiko nousijajoukkue lisää keskiakselin pelaajia riveihinsä ennen kauden alkua.

Pikkarainen pelasi ensimmäisen miesten pelinsä Suomen kentillä perjantaina, kun KPV koki kotonaan 1-2-tappion Ilvekselle Suomen Cupin ottelussa.

Pikkaraisesta peli oli tasollisesti hyvä. Hän kuvailee ottelua enemmän kurinalaisemmaksi ja taktisemmaksi kuin kokemissaan peleissä Itävallassa.

- Suomessa oli paljon vaikeampi lähteä pelaamaan, kun ei ollut tottunut ihan tuolaliseen. Itävallassa varsinkin ykkösdivisioonassa (toinen sarjataso) huomasi, että mentiin koko ajan vähän enemmän päästä päähän. Tässä huomasi, että peliä rytmitetään enemmän ja molemmat joukkueet välillä vetäytyvät.

KPV:lla on Pikkaisen mukaan kaikki saumat pelata nappikausi Veikkausliigassa nousijan asemasta huolimatta. Hän on vakuuttunut joukkuetovereidensa tasosta.

- Ensimmäisestä puoliajasta jäi sellainen fiilis, että pärjäämme ihan varmasti ketä tahansa vastaan. Ilves on hyvä joukkue Veikkausliigaan, joka on voittanut lähes jokaisen (cupin) pelin. Kun pelasimme ensimmäisellä jaksolla omaa peliä yhdessä, niin olimme jopa parempi joukkue.

- Kyllä siitä näki, että jos pystymme pelaamaan omalla hyvällä tasollamme tässä sarjassa, niin meillä on mahdollisuudet ihan mihin tahansa.

- Siinä näki toisella jaksolla myös sen, että jos peli lähtee vähinkään käsistä, niin kyllä siellä nopeasti rankaistaan. Ei saa herpaantua missään pelissä. Mutta kyllä tällä joukkueella on tasoa ihan tarpeeksi mihin tahansa tässä sarjassa.

Harjoituskaudella Pikkarainen toivoo vastuuta, sillä pelituntuma ei ole pitkän pelaamattomuuden jälkeen häävi. Hän uskoo otteidensa kuitenkin tasaantuvan nousujohteisesti kevään edetessä.